Inkeriläisten siviilien palautukset ja heimosotureiden sekä orpolasten luovutukset Neuvostoliittoon ovat eläneet Suomessa omaa traumaattista elämäänsä tähän päivään asti. Siirtoväen sopeutumisen ongelmat olivat jääneet suomalaisten mieleen toisarvoisiksi, koska pakkotoimissa on nähty Valvontakomission ja Suomen viranomaisten yhteistoimintaa. Suomalaiset näkivät Valvontakomission toimissa uhan maan itsenäisyyden menettämiselle. Inkeriläissiirtoväestä oli muodostunut rasite, jonka valtiovalta oli pyrkinyt hoitamaan pois päiväjärjestyksestä mahdollisimman pian.

Vapaaehtoisesti Suomeen saapuneina eivät inkeriläiset kuulunet ehdottomasti palautettavien joukkoon. Pekka Nevalaisen mukaan suomalaiset vetivät inkeriläiset oma-aloitteisesti rauhansopimuksen 10. artiklan piiriin, vaikkei Valvontakomissio virallisesti kyseenalaistanut siviilien palautusten vapaaehtoisuutta. Suomen päättäjien ongelmaksi muodostui se, että heidän tuli ottaa huomioon sekä Valvontakomission että itsensä inkeriläisten toiveet ja näkemykset. Komission upseerien toiminta 16 alakomissiossa Suomen maakunnissa on nähtävä tärkeimmäksi inkeriläisten muutoshaluihin vaikuttavaksi tekijäksi.

Prosessin kaikki osapuolet pitivät pakkomuuton uhkaa todellisena, vaikkei sitä lausuttu ääneen. Lähtöpäätösten taustalla oli koti-ikävä ja toive kadotettujen perheenjäsenten löytymisestä. LVK:n alakomissioiden upseerit toimivat tilanteen mukaan suostuttelemalla ja painostamalla. Näin saatiin matkaan 17 500 alunperin Suomeen jäämään aikonutta. Palautuksia suunniteltaessa Helsingissä oltiin sen sijaan tietoisia, ettei inkeriläisiä aiottu kuljettaa kotiseuduilleen. Tämä ilmeni junakuljetusten aikatauluista, joissa siirtoväen kuljetuksille oli varattu jopa 12-14 vuorokautta.

Kotiutusten suorittamiseksi oli Suomessa järjestetty 21 kokoamiskeskusta. Palautukset suoritettiin 5.12.1944 ja 15.1.1945 välisenä aikana. Näissä kuljetuksissa palasi 56 030 henkeä. Henkilökohtaisen omaisuuden mukana Neuvostoliittoon siirtyi yli 800 kotieläintä ja runsaat 8 000 000 Suomen markkaa vaihdettiin Venäjän rupliksi. Neuvostohallitus ilmaisi Valvontakomission nimissä tyytyväisyytensä palautusten onnistumisen johdosta. Kotiutumisaste nousi 87 %:iin.