Geopoliittisen sijaintinsa vuoksi joutui Inkerinä tunnettu alue jatkuvan idän ja lännen välisen sodan taistelutantereeksi jo 1100-luvulta asti. Kyse on Suomenlahden itäisen pohjukan ja Laatokan välisestä kannaksesta. Se on levittäytynyt Nevajoen molemmin puolin ja käsittää noin 15 000 neliökm:n laajuisen alueen.

Ruotsi voitti alueen Venäjältä ja varmisti yliherruutensa siellä Stolbovan rauhassa vuonna 1617. Inkeristä tuli Ruotsin kunningaskunnan itäisin maakunta, jonka alkuperäisväestöön kuuluivat suomensukuiset ortodoksiset vatjalaiset ja inkeroiset. Kun osa heistä pakeni uusia vallanpitäjiä, muutti vapautuneille maille siirtolaisia pääasiallisesti Karjalan kannakselta ja Savosta. Ruotsin vallan päättyessä 1700-luvun alkupuolella heitä oli Inkerissä kolme neljäsosa väestä.

Venäjä otti Inkerin haltuunsa 1700-luvun alussa ja sinetöi voittonsa Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721. Inkerinmaan suomalaiset asukkaat joutuivat samalla maaorjuuteen, mutta saivat pitää luterilaisen uskontonsa. Uskonnosta ja sen organisaatiosta muodostuikin vuosisatojen varrella kansallisen identiteetin vahva peruspilari. Pietarin kaupungin rakentaminen Nevan rannalle toi kaupunkiin ja sen ympäristöön satoja tuhansia venäläisiä. Keisarivallan venäläistämispyrkimykset eivät onnistuneet latistamaan suomen kielen käyttöä ja kehitystä Inkerinmaalla. Inkeriläisten kansallista kulttuuria ja identiteettiä olivat keisari- Venäjällä tukeneet vuonna 1863 perustettu Kolppanan opettajaseminaari ja Pietarissa vuosina 1870-1918 ilmestyneet suomenkieliset sanomalehdet.

Inkerinmaalla on laskettu olevan vuonna 1917 inkerinsuomalaisia 140370, inkeroisia 20 000 ja vatjalaisia 200, yhteensä 160 870 inkeriläistä. .

Vuosina 1929-1931 noin 18 000 inkeriläistä karkotettiin pääasiallisesti Kuolan niemimaalle ja Itä-Karjalaan.

Kollektivisointi käynnisti karkotusten ja väestönsiirtojen vyöryn. Suomen vastaiselta rajalta Pohjois-Inkeristä karkotettiin 3 457 perhettä Tadzhikistaniin ja Kazakstaniin vuoden 1935 alussa. Seuraavana vuonna asumiskieltoon kuuluvaa raja-aluetta laajennettiin 100 km:iin. Karkotettujen kokonaismäärä ylitti 27 000 henkeä.

Neuvostovallan aikaisista tilastoista ilmenee, että Inkerinmaan suomalaisten luku- ja kirjoitustaito ylitti 70 % väestöstä, mikä nosti luvun pitkälle yli maan keskitason. Inkerissä toimi 1927 yhteensä 342 seitsenluokkaista koulua. Niiden oppilasmäärä nousi 20 000:een, kun väkiluku tuolloin oli noin 150 000 henkeä. Inkerinmaan suomalaisten omakielinen toiminta kiellettiin lopullisesti vuodesta 1938 lähtien. Inkerinsuomalaisiin kohdistuneen terrorin todellisia mittasuhteita on yhä vaikea määritellä.