Stalinille 24. elokuuta 1941 osoitetussa salaisessa muistiossa Molotov, Malenkov, Kosygin ja Ždanov olivat kaavailleet inkerinsuomalaisten karkottamista Leningradin ympäristöstä Kazakstaniin ja Siperiaan.

Karkotuksen tuli koskea 88 700 henkilöä. Päätös väestönsiirroista sai vahvistuksen kaksi päivää myöhemmin. Karkotukset jäivät toteuttamatta, koska Leningradin saartorengas sulkeutui elokuun 29. päivänä 1941.

Saartoon jääneet inkeriläiset, noin 30 000 henkilöä, pakkosiirrettiin Leningradin rintaman sotaneuvoston päätöksellä Laatokan jäätietä maaliskuussa 1942. Heidät kuljetettiin Lena- ja Jeniseijokien varsille Siperiaan.

Karkotettujen paluu Inkeriin estettiin sisäasiainministeriön salaisilla päätöksillä. Niiden nojalla inkeriläisiltä jäänyt omaisuus myytiin maineen Venäjän sisämaasta saapuneille siirtolaisille.