Suomesta Neuvostoliittoon tammikuussa 1945 palanneita inkeriläisiä sijoitettiin maaseudulle Leningradin ja Moskovan välimaastoon Velikije Lukin, Kalininin (Tverin), Novgorodin, Pihkovan, Vologdan ja Jaroslavlin alueille, osittain 1930-luvun karkotuspaikoille. LVK:n upseerien laatimien luetteloiden mukaan siirtolaisissa oli 25 688 naista, 11 581 miestä ja 18 893 lasta, yhteensä 55 942 henkilöä. Inkeriläissiirtolaiset olivat ehtineet kesän tullen 1945 osoittaa paikalliselle ja valtakunnan ylimmille johtoelimille lukuisia lupahakemuksia kotikyliinsä muuttamiseksi.

Pääsy sinne estettiin vain inkerinsuomalaisilta (ei inkeroisilta eikä vatjalaisilta) erittäin salaisella V. M. Molotovin nimikirjoituksella varustetulla päätöksellä. Perusteluksi esitettiin, että inkerinsuomalaiset olivat tukeneet saksalaismiehittäjien sortotoimia venäläisväestöä kohtaan, ja muuttivat vapaaehtoisesti Suomeen. Inkeriläisten kohtaloksi määrättiin pysyminen heille väestön pakkosiirroissa osoitetuilla paikkakunnilla. Tämä koski myös 1930-luvulla karkotettuja ja sodan aikana Siperiaan pakkosiirrettyä inkeriläisväestöä. Päätös astui voimaan elokuussa 1945.

Kielloista välittämättä inkerinsuomalaisia alkoi siirtyä sodan päätyttyä Viroon ja Latviaan. Joukkomittaiset karkotukset sieltä ajoittuvat vuoteen 1948. Valtion erityisratkaisuna inkerinsuomalaisia kotiutui Venäjän Karjalaan yli 21 tuhatta henkeä vuoteen 1949 loppuun mennessä. Laajaksi kaavailtu muutto tyrehtyi Karjalan puoluejohtaja G. Kuprijanovin syrjäyttämiseen seuraavana vuonna. Häntä syytettiin mm. poliittisesti epäluotettavan väestön sijoittamisesta rajaseudulle.

Yksittäisten inkerinsuomalaisten luvanvarainen, oikeusprosessien ryydittämä paluu kotiseudulleen tuli mahdolliseksi 1960-luvulla. Koska heidän omaisuutensa oli sodan lopussa myyty Venäjän sisämaasta saapuneille siirtolaisille, oli inkerinsuomalaisten maine ja kotikontu menetetty lopullisesti. Maineen, vaan ei maiden eikä kulttuuriautonomian, palauttaminen tapahtui Venäjän suomalaisten rehabilitoimisen myötä vuonna 1993. Toimenpide on osoittautunut pelkäksi muodollisuudeksi.