10. lokakuuta vietetään Aleksis Kiven ja samalla suomalaisen kirjallisuuden päivää. Kyseessä on vakiintunut liputuspäivä.

Aleksis Kivi oli ensimmäinen suomalainen kirjailija, joka kirjoitti ammatikseen suomen kielellä. Häntä pidetään suomenkielisen kirjallisuuden luojana Mikael Agricolan ja Elias Lönnrotin rinnalla. Teoksissaan Kivi kuvaa suomalaisia tavalla, jota ei ollut ennen nähty. Kuvauksien sanotaan edelleen muodostavan Suomen kansallisen identiteetin perustan.

Aleksis Kiven kuuluisimmat teokset ovat romaani Seitsemän veljestä (1870) sekä näytelmät Nummisuutarit (1864) ja Kullervo (1864). Näiden lisäksi Kiven tuotantoon kuuluu muun muassa kymmenen muuta näytelmää sekä erilaisia kertomuksia ja runoja.

Vuonna 1960 Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) palkitsi Kiven Kullervon ensimmäisen version vuodelta 1859. Seuraavan tunnustuksen Kivi sai vuonna 1865, kun hän sai Nummisuutareilla Suomen ensimmäisen valtiopalkinnon. Voitto oli merkittävä myös siksi, että hänen “vastakilpailijana” oli muun muassa J. L. Runebergin Salamiin kuninkaat -näytelmä.

Kivi sai paljon suosiota jo elinaikanaan. Hänen kuuluisimpia tukijoitaan ja kannattajiaan olivat kirjallisuuden professori ja kirjailija Fredrik Cygnaeus sekä J. V. Snellman, mutta hän sai osakseen myös murskaavaa kritiikkiä. Mm.professori August Ahlqvist kritisoi Kiven teoksia ja kirjailijaa itseään jatkuvasti. Tämän kritiikin arvellaan olleen osasyynä myös Kiven ennenaikaiseen kuolemaan 38-vuotiaana uudenvuodenaattoyönä vuonna 1872. Hänen viimeiset sanansa ovat legendan mukaan: “Minä elän.” Seitsemän veljeksen ja koko Kiven tuotannon merkitys ymmärrettiin vasta kirjailijan kuoleman jälkeen.